Ihan näin aluksi, anteeksi, että jouduitte odottamaan uutta osaa. Toivon että äänestätte perijää. Ja tämä osa on nyt sitten se pitkä osa. Sen lupaan :) Ja tästä alkaakin jo sitten... Viides sukupolvi! Että puolessa välissä ollaan menossa. No, itse osaan...


Pian koulu oli jo loppu. Itami hyppäsi koulubussista ensimmäisenä ja
vilkutti vielä ohjaajalle.
Mutta ei sitten Itamin koulunkäynnistä sen enempää...


Otome sai paremman arvosanan kuin siskonsa, mutta ei ollut tyytyväinen.
Otome, kyllä kasi puokkikin on hyvä...


Päivä oli jo pian pulkassa ja Ramona päätti lasten mentyä nukkumaan
sytyttää sitten oikein kunnon palon... Ja tietenkään ei ollut palohälytintä...


Ja miten sankarillinen Ramona olikaan; päätti itse hoitaa omat sotkunsa
ja rupesi suihkuttamaan palonestettä tulen päälle.


Tuli levisi myöhemmin muuhunkin uuniin ja jääkaappiin... Ja sitten Ramona
päätti kutsua palokunnan... Tuli saatiin myöhemmin sammutettua.

Otome tuli jo seuraavana päivänä kympin todistus kourassa kotiin.
Itami joutui tyytymään kasiin.

- Minkä numeron sä sait? kysyi heti Otome Itamin tultua ulos
autosta.
- Mitä se sulle kuuluu? sanoi Itami ja lähti sisään tekemään läksyjä.

Pietari hurrasi kovasti lapsensa koulu numerolle.

Kun läksyt oli tehty, lapset menivät harrastustensa pariin. Otome keskeytti
Itamin balettiharkat ja pyysi tätä mukaansa.

Otome laittoi Itamin tyylin uusiksi. - Eikö ole upea? Meikkasin ja värjäsin,
leikkasin myös! Kiitä vain minua, Otome sanoi.

- M-mutta en minä tällaista halunnut! huusi Itami ja kurkisti vielä peiliin
katsoakseen. - Mutta eikö ole hieno!? kysyi Otome ja tanssahteli sängyllä.
(Merokon lapsi :DD)

Keittiötä uudistettiin jonkun verran.

Tai oikeastaan aika paljon.. Tuo tuoli tuolla jääkaapin edessä ei sitten
oikeasti ole siellä... Se tuli vahingossa kuvaan :D

Keittiö oli heti käytössä :)

Iltasella Otome kysyi isältään: - Voisinko saada kissan?
Pietari oli ihemissään mutta suostui pyyntöön.

Pian poliisiauto kurvasi pihaan.

- Se tuli! huudahti Otome ja juoksi kissan kimppuun.

Vaalea naaras kissa sai nimekseen Purin. (Japanin kielellä vanukas)

Päätettiin ostaa toinenkin kissanpentu, musta uros jonka nimi oli Sakurai
(Japaniksi kirsikankukka puu). Se oli pääasiassa Itamin, mutta Itami ei
siitä välittänyt.

Kaikki muut tosin välittivät. Purinista ei pitänyt kuin Otome.

- Miksen voinut saada vaikka koiraa? ajatteli Itami laahustaessaan
portaita ylös.

Vessakin kaipasi uutta ilmettä. Mustaa ja valkoista.

Aikaa kuluu:
(Tässä välillä tapahtui: Ramona sai toivomuskaivon
puutarhakerholta, kissat kasvoivat ja yrittivät saada pentuja...)


- Kyllä, toivon että kerrot sen kun olen kuollut, puhui Ramona eräänä
iltana puhelimeen. (Ramona ja Pietari ovat saaneet tällä välillä potkut)

Ramona kävi nukkumassa - viimeisen yönsä ja tuli vielä syömään jotain
iltapalaa. Ja viikatemies saapui.

Niin Ramona kuoli ja Itami kasvoi.

Ja Otome kasvoi - synkkä ilme kasvoillaan.



Otomesta kasvoi tosi kaunis teini.

Eikä tosin Itamissakaan ole valittamista. Tosin nuo silmät ja kulmakarvat
hieman häiritsevät.

Otome soitti yliopistoon ja teinit lähtivät sinne. Huolimatta Ramonasta
tai muusta kotona tapahtuneesta.

Yliopistolla:



Perijäehdokas numero 1: Itami Stand


Perijäehdokas numero 2: Otome Stand.

Kumpi perijäksi? Äänestäkää! Ja kommenttja muutenkin, kiitos!
Pahoittelen tuota hyppyä, mutta aika ei vain riittänyt (Saan olla koneella päivässä 1h),
joten anteeksi nyt siitä. Mutta seuraavassa osassa saamme nähdä perijän elämää!